Tervetuloa blogiini! Tästä se lähtee.. Johonkin suuntaan, nimittäin BED: eli Binge eating disorder, jota sairastan. Alkuun tulee pieni info, mistä kaikki lähti:
Olen 25 v. 150 cm pitkä ja paino 50 kg.
Olen aina ollut normaalipainoinen. Olen pienestä pitäen syönyt paljon karkkia ja herkkuja, mutta ihme kyllä pysynyt suhteellisen hoikkana. Minua ärsytti kuitenkin se, että kaverini painoivat vähemmän kuin minä, vaikka olivat pidempiä. Viime kesänä päätin sitten aloittaa pienen laihdutus- ja kiinteytymisprojektin jonka seurauksena laihduin 42 kiloon todella lyhyessä ajassa ja olin silloin vihdoinkin tyytyväinen itseeni. Kalorien laskenta tuntui hyvältä jutulta pitää tuo "ihannepainoni" yllä. Erosin kuitenkin poikaystävästäni kesän lopulla jonka jälkeen lähti alamäki. Henkisesti ja fyysisesti.
Lähdin opiskelemaan syksyllä, mutta asuntolaelämän myötä jäi myös liikunta ja tilalle tuli sosiaaliset herkutteluhetket. Kalorien laskenta jäi, enkä ottanut asuntolaan edes vaakaa.. Siellä ei kehdannut jumpata toisten nähden. Koulussa oli hyvää ruokaa, mutta se olikin sitten ainut kunnon ruoka mitä päivässä söin. Iltapäivisin aloin herkutella karkeilla ja sipseillä, koska en jaksanut laittaa asuntolassa ruokaa.
Havahduin yhtäkkiä, että olin lihonut reilusti, koska farkut eivät enää meinanneet mennä jalkaan. Sille oli tultava stoppi!
Päätin jouluna muuttaa taas omaan asuntoon, koska tajusin pystyväni kontrolloimaan syömisiäni paremmin asuessani yksin. Tai niin luulin..
***
Olen lihonut syksyn / talven aikana melkein 10 kiloa huonon itsekurin, laiskuuden (liikunnanpuutteen), sekä tämän vasta puhjenneen sairauden vuoksi.
Tajusin sairastavani ahmimishäiriötä vasta joulun aikoihin. Sitä ennen olin mielestäni vaan tykännyt "herkutella usein ja paljon", enkä nähnyt siinä mitään outoa. Eikö ole normaalia syödä paljon karkkia ja sipsiä, samalla kun katsoo leffoja? Jossain vaiheessa tajusin, että se EI ole normaalia. Ei jos sitä tekee joka päivä. Ja semmoisia määriä mitä minä syön.
Tajusin, että sairastan BED:iä kun:
- Ihmiset ihmettelivät, miten jaksan syödä niin paljon, vaikka olen niin pieni.
- Otin aina kahvilassa 2 kakunpalaa.
- Syön käsittämättömiä määriä ruokaa koulussa. Joskus menee 7 leipää normiruoan lisäksi.
- Suunnittelen usein tunteja etukäteen herkutteluhetket. Välttelen tuolloin kontakteja kavereihin, en vastaa puheluihin tai viesteihin mikäli on ahmimiskohtaus menossa.
- Kavereilla on vaikea käydä, koska nolottaa hullu syömiseni. Viimeksi kaverilla käydessä teimme pizzaa.. söin pizzaa PUOLI pellillistä, voitteko kuvitella? (kaverini söi pari palaa ja oli täynnä).
- Kun olen syönyt niin paljon (ei väliä mitä), että ei pysty kävelemään, tuntuu että räjähtää. (tässä vaiheessa olen heittänyt herkut kaapin perälle, ajatellen että en ikinä enää koske niihin).
- Olon hieman parannuttua, yleensä tuntien päästä, päätän käydä hakemassa loput herkut sieltä kaapin perältä.
- Kaikki rahani menevät herkkuihin.
- Saan aivan kauheita kiukkukohtauksia ja raivareita itsekseni, kun yritän taistella syömishimoa vastaan. Yleensä luovutan n. vartin päästä.
- Yritän käydä joka päivä eri kaupassa, että kassaihmiset eivät tunnistaisi minua ja säälisi, kun en muuta ikinä osta kuin sipsiä ja karkkia.
- En syö enää normaalia ruokaa muulloin kuin koulussa. (joskus kavereilla käydessä).
- Olen yrittänyt oksentaa, mutta en osaa. Päätin, että bulimiaa tästä ei tule, joten jätin sen kokeiluksi enkä sitä tule enää yrittämään ikinä.
En enää pysty ostamaan etukäteen mitään ruokaa kaappeihin, koska tiedän että en pysty olemaan syömättä niitä kerralla. On aika noloa pyytää ketään kylään, kun ei ole mitään mitä tarjota.
Kotona vanhempieni luona yritin käydä vierailulla viikko sitten, mutta se RUOKAMÄÄRÄ mitä siellä kaapissa oli, teki minut hulluksi. Söin päivät ja yöt ja oli pakko palata kämpille, koska se olo mikä minulla oli pari päivää ahmittuani, oli kamala. Luulin ekaa kertaa kuolevani ylensyöntiin...
Olen kertonut parille kaverille ahmimisestani, mutta he eivät ota sitä kovin vakavasti. Ehkä en ole kertonut totuutta.. Olen yrittänyt kertoa myös vanhemmilleni, joista toinen totesi että "no mutta sehän on hyvä että syö mahan täyteen!".. Päätin jättää asian siihen.
Haluan päästä eroon tästä kamalasta sairaudesta. Haluan samalla päästä takaisin ihannepainooni, joka on kutakuinkin 10 kiloa vähemmän mitä painan nyt! 40 kg ei ole alipaino minun pituiselle naiselle, joten valituksia en hyväksy tuossa asiassa ;)
Siispä welcome to my BED, siellä olen tämänkin päivän makoillut. Vertaistuki enemmän kuin kaivattua!
