Teen pieniä tavoitteita itselleni. Vain pieniä aluksi, koska tämä on helvetin vaikeaa.. Olen kuin koukussa huumeisiin. Herkut ovat tälläkin hetkellä mielessä koko ajan. Motivaatio on onneksi korkealla nyt!
Eli tässä tämän päivän tavoite:
1. En osta tänään MITÄÄN herkkuja. Siihen lasketaan sipsit, karkit, jäätelö, pizza, suklaa, muffinsit, leivokset jne.
2. Yritän syödä vähintään 4 tunnin välein jotain terveellistä ruokaa, tai hedelmiä.
Siinä siis suuren suuri tavoite.. Uskokaa pois, olen tuotakin yrittänyt kymmenen kertaa ja viimeistään illalla repsahtanut. Miksi nyt sitten onnistuisin? Mun on pakko!
Koska mulla ei ole enää varaa epäonnistua.
Koska mulla ei ole enää varaa epäonnistua.
7 kommenttia:
Hei!
Hyvä että olet tunnistanut ongelmasi, itse olen 26v ja minulla meni vuosia tajuta, että olen oikeasti sairas, eikä ahmiminen nyt vaan satu olemaan osa mun luonnetta tms paskaa, jota ihmiset koittivat hienovaraisesti joskus väittää.
Oo onnellinen, että oot kuitenkin vielä normaalipainon rajoissa..Mä olen sua aika paljon pidempi, 176cm, ja kevyimmilläni oon ollut noin 68kg kun sain ahmimisen loppumaan mutta vaihdoin sen sitten syömättömyyteen...:/ josta tottakai seurasi ahmimiskohtauksia, ja josta loppujen lopuksi seurasi lihominen takaisin noin 85kg:n hujakoille=(
Olen vuosien ajan laihtunut ja lihonut, ja pointti onkin siinä, että varo ettei sulle käy samaa...BEDiä sairastavan elämäntapamuutokset tuntuu helposti menevän ääripäästä toiseen, vaikka kuinka tarkoittais hyvää.
Mulla on menossa nyt sama kun sulla..kolmatta viikkoa herkut poissa. Sokerikoukusta pääsy on vaikeaa. Ja siitä ahmimisen tunteesta...Sitä kun ei korvaa mikään. Ainakin siltä tuntuu. Mä oon alkanut laittamaan ne rahat säästöön, jotka menis herkkuihin, parissa viikossa potti on melkein 40e!! aika mieletön summa sitä menis karkkiin, sipsiin, leivoksiin....jädeen...Tarkoituksena olis lähteä ulkomaille kesällä, jos nyt sais jonkun 300e kasaan niin olis jo ihan mukava osa matkakassaa - muuten tuskin raaskisin edes lähteä, mut hienoo sitten ajatella, et ne rahat olis menny "suusta alas", ihan tyhjään!!!
Mun blogi on osoitteessa www.blogitus.net/aaamu jos haluut lueskella. Blogissa on kyllä muutakin kun syömisen kanssa kamppailua, mutta se on kyllä leijonan osa mun elämästäni.
Aaamu: Kiitos kommentista! Olen myös sokerikoukussa, vaikka en teehen, kahviin tai ruokaan yleensäkään laita sokeria. Syön sitä sitten kaksinverroin herkuissa.
Kaverit joskus sanoivat, että "se kakku oli ällömakeaa, ei sitä voinut syödä kuin pienen palan" ja itse huvittuneena sanoin että "EI tuntuis missään syödä koko kakku kerralla". Sitä sitten ihmeteltiin ja naureskeltiin yhdessä. Enää ei naurata.
Oon tosiaankin helpottunut, että tajusin ongelmani ajoissa.
Tuo vois olla hyvä keino mullekin, pistää kaikki rahat säästöön, jotka muuten kuluisivat herkkuihin.
Mutta mahtavaa, että oot pystyny pysymään kolme viikkoa ilman herkkuja! Se olis mulle jo ihan järkyttävän pitkä aika. Siihen pyritään! (ja lopulta siihen normaaliin herkutteluun, eli silloin tällöin kohtuullisia määriä ilman kauheita omantunnontuskia).
Käyn tsekkaamassa blogisi :) Voimia!
Joo, ei se helppoa oo...itellä on ainakin tullut tilalle ihmeellisiä himoja, jotenkin vaan haluis päänsä sekasin, tai siis sellaiseen tilaan jossa ei olisi oma itsensä...sokerihumalaan on liian tottunut. Mutta sen lisäksi että liikasyöminen aiheuttaa lihomista, ahmiminen rajoittaa elämää. Mä en ainakaan lähde minnekään jos olen ahminut. Usein en edes pysty, koska mulla on niin paha olo. Sekä fyysisesti että henkisesti..
Meilläki miehenpuolikas ihmettelee aina et miten mä voi syödä niin vitusti. Ja nopeasti. Mutta mä vaan voin...onneks JOS saa ahmimisen kuriin, niin oon huomannu että vatsalaukku ei vedäkään niin paljoa ruokaa sisäänsä kunhan vaan muutaman viikon saa kärvisteltyä...
Hei. En koskaan kirjoittele mihinkään, seuraile blogeja mut tää tuli vaan google haun kautta jotenkin mun nenän eteen ku hain sanalla ahmimishäiriö. Luin sun tarinaas ja ihan sairasta se oli ihan kun mä olisin itse kirjoittanu tota tekstiä. Olen nyt 29 vuotias ja kamppaillu tän ahmimisen kanssa 23 vuotiaasta. Viime vuosi oli aivan mahtava. Olin kokonaan vapaa ahmimisesta ja saavutin jopa normaalipainoni 177 cm 63kg pitkästä aikaa. Mutta jotain on tapahtunu täs 2 kuukauden aikana. Olen joka viikko ahminut pari kertaa eilen viimeksi olin taas siinä kunnossa et ei meinannu henkeä saada. Tajutonta syömistä vaikka kroppa sanoi lopeta en tehnyt niin....ainut mikä mua tällä hetkellä pitää pinnalla on urheilu. Halu urheilla tarkoittaa ettei tänään voi ahmia.
Aaamu: Juu ei tule olemaan helppoa. Pisin aika ilman herkkuja joulun jälkeen on tainnut olla viikko. Silloinkin söin sitten sitä muuta ruokaa ihan hulluja määriä, ähkyyn asti joka kerta. Ja sitä leipää...... Leipä on suuri heikkouteni.
Välillä koitan ostaa leipäpussin, mutta säilytän sitä pakastimessa, jotta sitä ei olisi niin helppo syödä paljon kerralla, kun joutuu sulattamaan. Ei toiminut. Sulattaminen on yllättävän helppoa ja nopeaa ;)
Viimeksi kun ahmin kaverilla sitä pizzaa, kerroin että "olin niin nälkäinen, kun en ollut syönyt muuta koko päivänä".. Totuus oli, että olin kyllä syönyt vaikka ja mitä, mutta en halunnut kertoa sitä. Enhän olisi sitten kehdannut syödä niin paljon..
Anonyymi: Toivottavasti sait jotain apua tästä blogista! Meitä taitaa olla aika monta, siis tästä sairaudesta kärsiviä. Yleensä se vielä tulee aika yhtäkkisesti, tai sen tajuaa vasta sitten, kun sairaus on jo pahana päällä, eikä siitä pääse ihan tuosta vaan eroon.
Itse en saa oikeen minkäänlaista mielihyvää liikunnasta, joten olen aika hukassa. Haluan parantua, laihtua ja saada itsetunnon kuntoon, mutta en jaksaisi liikkua kotoani minnekään. Ei huvita, ei kiinnosta.. Well.. what can I do?
- Keltakissa
Ei oo totta. Mä itekin tein tota leivänpakastamisjuttua!! otin vaan yhden palan sulaa kerralla, jotta syömisestä tulis suunniteltua...Mut sit taas jotenkin lipes, ja nyt se olis mahdotonta kun taloudessa on toinenkin ihminen. Joka luultavasti kyl ehkä olis valmis mun takia sulattaa leipänsä, mut en kehtais pyytää.
Aaamu: Haha! Mä itse asiassa kuulin sen pakastamisjujun kaverilta :) Ihan tavis-ihmiseltä siis, koska ei kuulema saa syötyä pussillista leipää edes viikossa ja ne menevät pilalle. Huoh..
Kyllä sä mun mielestä kehtaat pyytää. Säilyyhän se siellä tuoreempana, ja ihana vaikka heittää suoraan leivänpaahtimeen sieltä pakastimesta ja ai että, kun tulee hyvää! Okei.... mut oo varovainen :)
- keltakissa
Lähetä kommentti