Tuli eilen hieman herkuteltua lakuilla.. Koko pussi meni + 2 pätkistä ja harmitti, kun ei lopulta päästykään illalla käymään minigolffissa, jonne oltiin ihan jo lähössä yhdessä vaiheessa iltaa. Rohkaistuin jopa kysymään yhtä tyyppiä sinne mukaan, josta oon ollu jo aika kauankin kiinnostunut, mutta tää ei sitten jaksanutkaan lähteä mukaan. Harmittihan se.. Lopulta menin vaan kotiin, katoin viimeisen jakson skinsiä (s4) ja ei hitsi se kausi loppui NIIN huonosti.. Masistelin siinä vähän ja nukahdin varmaan jo kymmenen maissa.
Tänään heräsin taas kahdeksalta, en tajua miten herään joka aamu tasan kahdeksalta ilman herätyskelloa! Pistin Lostin ekan kauden pyörimään alusta ja aloin hölkkäämään. Jotenkin se ranta siellä (kesä) ja ne timmivartaloiset henkilöt motivoi ihan hirmusti kuntoilemaan. Käsipainojakin nostelin jo vartin!
Vaa'alle en uskalla mennä.. Punnituspäivä olkoon vaikka maanantaina. Varmaan mietitte, että missäs päivän syödyt kalorit, mutta totuus on että en taida jaksaakaan niitä laittaa tänne. I'm sorry.. Musta on kivempi kirjoittaa fiiliksiä ilman kauheaa paniikkia syödyistä kaloreista, tai siitä häpeästä että miten paljon edelleen syön.. Ahmimisia ei oo onneksi ollu enää, mutta tuo sokeririippuvuus mulla on edelleen. Kahvissa en käytä sokeria, mutta hedelmiä, kuivahedelmiä ja karkkia tulee vedettyä ihan liikaa vieläkin. En ole pystynyt pysymään yhdessä karkkipäivässä joka olis kerran viikossa. Sen takia en varmaan laihdukaan :<>
Tänään heräsin taas kahdeksalta, en tajua miten herään joka aamu tasan kahdeksalta ilman herätyskelloa! Pistin Lostin ekan kauden pyörimään alusta ja aloin hölkkäämään. Jotenkin se ranta siellä (kesä) ja ne timmivartaloiset henkilöt motivoi ihan hirmusti kuntoilemaan. Käsipainojakin nostelin jo vartin!
Vaa'alle en uskalla mennä.. Punnituspäivä olkoon vaikka maanantaina. Varmaan mietitte, että missäs päivän syödyt kalorit, mutta totuus on että en taida jaksaakaan niitä laittaa tänne. I'm sorry.. Musta on kivempi kirjoittaa fiiliksiä ilman kauheaa paniikkia syödyistä kaloreista, tai siitä häpeästä että miten paljon edelleen syön.. Ahmimisia ei oo onneksi ollu enää, mutta tuo sokeririippuvuus mulla on edelleen. Kahvissa en käytä sokeria, mutta hedelmiä, kuivahedelmiä ja karkkia tulee vedettyä ihan liikaa vieläkin. En ole pystynyt pysymään yhdessä karkkipäivässä joka olis kerran viikossa. Sen takia en varmaan laihdukaan :<>
Mut kuulin äsken k:lta, että tää tyyppi, jota kysyin sinne mukaan illalla olikin ottanut yhteyttä yöllä! (siis k:n mies ja tää tyyppi on kavereita) ja olisikin ilmeisesti lähtenyt! Jee, hieman piristi tuo. Paitsi että nyt vituttaa kun ME ei sitten lähdettykään. Tänään ei oo mitään suunnitelmissa, mut voisin kyllä lähteä vaikka minne jos joku pyytäis. Jos en mee minnekään, istun koko päivän, illan ja yön koneella kattoen Lostia. Ei sekään kyllä haittais, mut ei silleen tutustu uusiin ihmisiin.. Mulle sanotaan jatkuvasti, että NO hanki kavereita, jos sulla ei kerta oo niitä tarpeeksi! Mut en tiiä.. En oo varma haluanko edes paljo kavereita.
Musta on ihana olla yksin. Rakastan sitä, että voin olla kotona hiljaisuudessa pitkiä aikoja. En yleensä edes kuuntele musiikkia. Sekin vaihtelee tosin kausittain. Joskus soi koko ajan joku taustalla, mut nyt on ollu taas pari viikkoa hiljaista. En omista televisiotakaan. Mulle semmoset pitkät sosiaaliset hetket, koulupäivä esim. on jotenki hirmu vaikeita. Joutuu oleen niin hauska, niin iloinen, niin epäminämäinen, että se on tosi raskasta. Ku pääsee kotiin, voi oikeasti rentoutua! Ei tarvi miettiä, että miltä näyttää, näyttääkö rumalta jos istuu näin. Tai yms.
Mulla on vaan pari ystävää, joitten seurassa pystyn oleen täysin oma itteni koko ajan. Mut nykyään oon huomannu, että viihdyn yhä enemmän ja enemmän yksin. En koskaan kysy ketään kylään. Meen kylään kavereille vaan, jos on oikeasti semmonen fiilis että jaksaa jutella. En jaksa hirveenä olla ees mesessä, en fbookissa linjoilla. Ei huvita. En tunne silti itteäni masentuneeksi.
Ei mulla oo nytkään mitenkään paha olla. Ihan hyvä fiilis jopa, ku sain jo aamusta kuntoiltua vähän :) Monet ei vaan ymmärrä, miten voi viihtyä niin paljo yksikseen. Mua vaan pelottaa se, että jos oikeasti tulis juttua jonkun tyypin kanssa, niin miten sitten käy.. Meneekö koko juttu pieleen sen takia, että haluan olla paljo yksin? Ennen olin parisuhteessa aina se takertuja. Hirmu läheisyysriippuvainen. Nyt vuoden sinkkuna olon jälkeen pelkään läheisyyttä ihan sikana.. Miten tässä näin kävi?
