Illalla lähdin sukulaisille kylään kävellen (he asuvat n. puolentoista kilsan päässä kotitalostamme). Juoksin puolet matkasta ja oli ihanaa! En muistanut miten ihana on käydä lenkillä. Ajattelin, että sillä täyttyy päivän (eli eilisen) liikuntatavoite, kun juoksen sinne ja takaisin.
Ylläripylläri ei ollut se, että heillä oli siellä leffailta meneillään. Olin osannut varautua siihen, heillä on tapana pitää noita leffailtoja useinkin. Kulhollinen poppareita, sipsiä ja karkkia jokaisella isot pussit. Meinasin lähteä pois saman tien, mutta päätin että yritän. En ottanut YHTÄÄN popparia, sipsiä, tai karkkia.
Ylläripylläri ei ollut se, että heillä oli siellä leffailta meneillään. Olin osannut varautua siihen, heillä on tapana pitää noita leffailtoja useinkin. Kulhollinen poppareita, sipsiä ja karkkia jokaisella isot pussit. Meinasin lähteä pois saman tien, mutta päätin että yritän. En ottanut YHTÄÄN popparia, sipsiä, tai karkkia.
Lopulta ilta venyi pitkäksi siinä juorutessa ja oli oikein hauskaa! Pitkästä aikaa jaksoin nauraa kunnolla ja ihmettelin, että missä vitsin pimeässä kellarissa olen elänyt viime viikot? Yrittänyt tehdä itseni onnelliseksi syömällä.
Päätin sitten jäädä yöksi, koska tuntui että olin todellakin seuran tarpeessa ja N kavereineen houkutteli vielä jäämään katsomaan kauhuleffaa.
"No jos mä vaan yhen otan" - lause pääsi suustani, kun kello oli jotain 1 yöllä. VITTU!
EI EI EII, siihen se sitten meni, että söin kaksin käsin pussista karkkia. Luojan kiitos vain sitä karkkia.. Mutta silti!
Yleensä tommonen pienikin repsahdus saa aikaan aivan tolkuttoman ahmimisen, jota en pysty lopettamaan. Onneksi en ollut kotona! aloimme sitten pian nukkumaan ja herkuttelu loppui siihen. Päätin että en anna tuon masentaa liikaa. En ole edes aikonut alkaa totaaliseen karkkilakkoon, tai herkkulakkoon. Yritän vaan pysyä kohtuudessa, tai että en ainakaan joka päivä karkkia söisi. Eilinen oli kyllä epäonnistuminen, koska olin päättänyt olla sen illan herkuttelematta. Mutta sentään tajusin lopettaa ajoissa, enkä mennyt tyhjentämään kaappeja muiden nukahdettua. Been there, done that..
Yleensä tommonen pienikin repsahdus saa aikaan aivan tolkuttoman ahmimisen, jota en pysty lopettamaan. Onneksi en ollut kotona! aloimme sitten pian nukkumaan ja herkuttelu loppui siihen. Päätin että en anna tuon masentaa liikaa. En ole edes aikonut alkaa totaaliseen karkkilakkoon, tai herkkulakkoon. Yritän vaan pysyä kohtuudessa, tai että en ainakaan joka päivä karkkia söisi. Eilinen oli kyllä epäonnistuminen, koska olin päättänyt olla sen illan herkuttelematta. Mutta sentään tajusin lopettaa ajoissa, enkä mennyt tyhjentämään kaappeja muiden nukahdettua. Been there, done that..
Tänään olen hyvillä mielin, iskä sponssasi hieman ja pääsin käymään kampaajalla! Oli nimittäin jo aikakin. Tuli ihana uusi kampaus ja väri! Äiti oli sillä aikaa leiponut pizzaa.. Olin hetken aikaa paniikissa, enkä edes meinannut ensin ottaa sitä. Uskaltauduin lopulta, mutta vain yhden palan. Mahtavaa! Arvatkaa tekikö mieli ottaa lisää, mutta nyt pysähdyin ja kuulostelin masua: Onko mulla vielä nälkä oikeasti? Ei ollut. Pistin kiltisti lautasen pois ja otin jälkkäriksi kahvia.
Näköjään mitä enemmän on tekemistä, sen vähemmän tulee ajateltua herkkuja. Oli tosi hyvä juttu tulla tänne kotikotiin tuulettumaan! Alkoikin se kaupunkiluukku (jossa tosiaan viimeiset 2 viikkoa pelkästään söin, söin, söin, lihoin, masennuin ja erakoiduin) jo ahdistaa.
Kirjoittelen illemmalla lisää, ollaan just lähdössä kiertelemään kirppiksiä. Tälle päivälle onkin ollut kaikkea kivaa ohjelmassa. Illalla käyn sitten kunnon lenkillä. Se on tän päivän tavoite!
Ihanaa! Tervetuloa uusi lukija! :)
1 kommentti:
minusta tuossa päivässä on löydettävissä niin paljon positiivisia asioista, että unohda se et tuli syötyä karkkia hieman. Ensinnäkin ehkäpä olet löytämässä liikunnan ilon...usko pois se on paras lääke pois ahmimis kierteestä ainakin mulle oli. Toinen lääke on kavereiden näkeminen ja seurustelu...Se antaa taas uusia voimia eteenpäin...Eilen juuri itse kerroin ystävälleni tuosta puolentoista viikon ahmimis kierteestä..se tietää mun syömishäiriöstä kaikki läheiset tietää...(ne vaan ei ymmärrä miten se rajoittaa mun elämää).sitä meni kuin jossain sumussa...syömistä klo 12 eteenpäin yöhön asti...ihan sairasta.....lopulta kun rupesin itkemään minä heräsin taas jostain painajaisesta ja säpsähin et ei vittu mitä mä oikein teen....joten tein testin...päätin vetää ruisleipää niin paljon kuin mulla menee kaloreita päivässä mässytyksiin...ei hemmetti en saanu syötyä kun n18% ku olin jo aivan ähkyssä.....eli ruokaa voi syödä todella paljon suklaalevyn sijasta... saa tärkeitä vitamiinejakin...itselläni on neljäs päivä karkitta menossa...ens lauantaina saan syödä pussin näin päätin....en ole oikeasti vuoteen ollu yli kaks päivää karkitta...:)
-saana-
Lähetä kommentti