20.3.10

Eilen ja tänään

Eilinen meni hyvin, kävin jopa AAMULENKILLÄ! (ja päivällä toisen kerran k:n kanssa kävelyllä) Oli aivan ihana ilma. Piti laittaa aurinkolasitkin ja tuli ihanan keväinen fiilis. Nyt tuo kevätfiilis on tipotiessään, ku ulkona tulee jotain räntää ja ilma on niin harmaa.. Ja mieli myös :c

Tuli eilen hieman herkuteltua lakuilla.. Koko pussi meni + 2 pätkistä ja harmitti, kun ei lopulta päästykään illalla käymään minigolffissa, jonne oltiin ihan jo lähössä yhdessä vaiheessa iltaa. Rohkaistuin jopa kysymään yhtä tyyppiä sinne mukaan, josta oon ollu jo aika kauankin kiinnostunut, mutta tää ei sitten jaksanutkaan lähteä mukaan. Harmittihan se.. Lopulta menin vaan kotiin, katoin viimeisen jakson skinsiä (s4) ja ei hitsi se kausi loppui NIIN huonosti.. Masistelin siinä vähän ja nukahdin varmaan jo kymmenen maissa.

Tänään heräsin taas kahdeksalta, en tajua miten herään joka aamu tasan kahdeksalta ilman herätyskelloa! Pistin Lostin ekan kauden pyörimään alusta ja aloin hölkkäämään. Jotenkin se ranta siellä (kesä) ja ne timmivartaloiset henkilöt motivoi ihan hirmusti kuntoilemaan. Käsipainojakin nostelin jo vartin!

Vaa'alle en uskalla mennä.. Punnituspäivä olkoon vaikka maanantaina. Varmaan mietitte, että missäs päivän syödyt kalorit, mutta totuus on että en taida jaksaakaan niitä laittaa tänne. I'm sorry.. Musta on kivempi kirjoittaa fiiliksiä ilman kauheaa paniikkia syödyistä kaloreista, tai siitä häpeästä että miten paljon edelleen syön.. Ahmimisia ei oo onneksi ollu enää, mutta tuo sokeririippuvuus mulla on edelleen. Kahvissa en käytä sokeria, mutta hedelmiä, kuivahedelmiä ja karkkia tulee vedettyä ihan liikaa vieläkin. En ole pystynyt pysymään yhdessä karkkipäivässä joka olis kerran viikossa. Sen takia en varmaan laihdukaan :<>

Mut kuulin äsken k:lta, että tää tyyppi, jota kysyin sinne mukaan illalla olikin ottanut yhteyttä yöllä! (siis k:n mies ja tää tyyppi on kavereita) ja olisikin ilmeisesti lähtenyt! Jee, hieman piristi tuo. Paitsi että nyt vituttaa kun ME ei sitten lähdettykään. Tänään ei oo mitään suunnitelmissa, mut voisin kyllä lähteä vaikka minne jos joku pyytäis. Jos en mee minnekään, istun koko päivän, illan ja yön koneella kattoen Lostia. Ei sekään kyllä haittais, mut ei silleen tutustu uusiin ihmisiin.. Mulle sanotaan jatkuvasti, että NO hanki kavereita, jos sulla ei kerta oo niitä tarpeeksi! Mut en tiiä.. En oo varma haluanko edes paljo kavereita.

Musta on ihana olla yksin. Rakastan sitä, että voin olla kotona hiljaisuudessa pitkiä aikoja. En yleensä edes kuuntele musiikkia. Sekin vaihtelee tosin kausittain. Joskus soi koko ajan joku taustalla, mut nyt on ollu taas pari viikkoa hiljaista. En omista televisiotakaan. Mulle semmoset pitkät sosiaaliset hetket, koulupäivä esim. on jotenki hirmu vaikeita. Joutuu oleen niin hauska, niin iloinen, niin epäminämäinen, että se on tosi raskasta. Ku pääsee kotiin, voi oikeasti rentoutua! Ei tarvi miettiä, että miltä näyttää, näyttääkö rumalta jos istuu näin. Tai yms.

Mulla on vaan pari ystävää, joitten seurassa pystyn oleen täysin oma itteni koko ajan. Mut nykyään oon huomannu, että viihdyn yhä enemmän ja enemmän yksin. En koskaan kysy ketään kylään. Meen kylään kavereille vaan, jos on oikeasti semmonen fiilis että jaksaa jutella. En jaksa hirveenä olla ees mesessä, en fbookissa linjoilla. Ei huvita. En tunne silti itteäni masentuneeksi.

Ei mulla oo nytkään mitenkään paha olla. Ihan hyvä fiilis jopa, ku sain jo aamusta kuntoiltua vähän :) Monet ei vaan ymmärrä, miten voi viihtyä niin paljo yksikseen. Mua vaan pelottaa se, että jos oikeasti tulis juttua jonkun tyypin kanssa, niin miten sitten käy.. Meneekö koko juttu pieleen sen takia, että haluan olla paljo yksin? Ennen olin parisuhteessa aina se takertuja. Hirmu läheisyysriippuvainen. Nyt vuoden sinkkuna olon jälkeen pelkään läheisyyttä ihan sikana.. Miten tässä näin kävi?

4 kommenttia:

Aaamu kirjoitti...

Ihanaa että sulla on energiaa kuntoiluun...Itteä nolottaa kun oon niin kertakaikkisen saamaton liikkumisen suhteen. Täällä missä asun (aika syrjässä) olis ihan hyvät lenkkimaastot, ja lähikauppaanki olis joku öbaut kilsa, vähän vajaa. Mut eipä sitä tule mentyä kuitenkaan kävellen, laiskuutta mikä laiskuutta.

Mulla tekee kans tiukkaa toi sosiaalistelu...etenkin määrättyinä kausina..Mulla on todettu sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö, tosin pystyn kyllä aika normisti olemaan joukoissa, mut sit jos paniikki iskee niin on tosiaankin pakko päästä pois...Ja sit joku ihan normaali sos.tilanne, vaikka huoltsikalla kahvilla käyminen saattaa olla ihan tuskaa, jos on sellanen vaihe päällä.

Mä kanssa oon mieluusti yksinäni kotona, ja aika usein olenkin nyt kun ei oo töitä. Tosin pikkuhiljaa oon huomannu, että tää rauha ja yksinäisyys alkaa riittää...oon alkanu enemmön kyselee kavereita kylään ja menemään itse. Se on oikeestaan ihan hyvä.

Anonyymi kirjoitti...

hei. Hienoa et on löytyny motivaatiota urheiluun.Itsekin olen juossut nyt neljänä päivänä ja olo on ollut hyvä....mitä ny välillä hetkittäin masentaa....älä hyvä ihminen lähde tuolle 1000 kalorin päivä syömiselle.Ite menin sillä niin kauan et mulle sanottiin etten enää ollu kovin viehättävä.Ja se sattui kun se oli vielä miespuolinen, joka baarissa niin sanoi. Mietin usein että mistä meille on tullut kuvitelma että miehet tykkää laihoista naisista? Itse tein radikaalin ratkaisun ja otin patterin pois puntarista. Päätin, että käyn siellä max. kerran viikossa tai kahessa. Kun tarkemmin miettii on ihan sairasta juosta puntarilla joka päivä..itsekkin harrastan sitä ja vielä useita kertoja päivässä...Eipä ainakaan iske masennus jos on vähän paino noussut..tsemppiä sulle ja nyt sinne ihmisten ilmoille auringon paisteeseen:)
-saana-

keltakissa kirjoitti...

Aaamu: Mun sosiaalisyyden välttely joutu nyt viikolla aika koetukselle. Oli koulussa kurssi, jossa piti olla koko päivä, viideltä vasta loppui tunnit. Olihan se aika rankkaa, ja sen takia varmaan tuli jotenki yritettyä "helpottaa" oloa syömisellä. Siellä oli meillä eväät koulun puolesta. Mikropizzaa ja vaaleaa leipää ja sitähän meni.. HYI. En itse ikinä osta valmisruokia, ne on musta jotenki pahoja. Mutta tulipa ne pizzat ja viinerit ja muut syötyä. Tarjottiin vielä yli jääneet kotiinvietäväksi. Ja mähän vein. Ne kesti sen illan.

Lenkkipolulle en oo eksyny viikkoon, sen takia tuo painoki ilmeisesti noussu. Tsemppiä ja toivottavasti saisit kuntoiluinnon! :)

-saana-: Kiitti kannustuksesta! Mahtavaa että oot saanu kuntoiluinspiksen! Toivottavasti se on myös pysyny :)

Mä oon kuullu kans tota paljon, että ei miehet tykkää liian laihoista. Mulle se ajatus on vaan niin iskostunu päähän, että en usko niiden liian pyöreistäkään tykkäävän.. jollaiseksi siis itseni tunnen nyt :(

Pakko kai yrittää piristyä, tänään ehkä luvassa pientä tanssahtelua yöelämässä. Pakko vaan löytää jotakin kivaa päällelaitettavaa. Sitä siis etsimään! Voimia!

- keltakissa

Unknown kirjoitti...

Oon ihan samanlainen tuossa sosiaalisuusasiassa! On kotona jotenkin helpottavaa, kun ei tarvitse keskittyä täysillä mihinkään. Ihmisten kanssa täytyy aina olla tarkkaavainen ja muistaa, mitä toinen sanoo ja keskittyä, mutta kotona voi vain olla rennosti oma itsenså.