9.3.10

Day 1

Hei! Tulin kertomaan, että hyvin menee! (juu, eka päivä vasta mutta kuitenkin!) Olen kokannut tänään ruokaa pariinkin otteeseen ja syönyt normaalin kokoisia annoksia. Hyvällä ruokahalulla, mutta ahmimatta. Nälkä on tosin edelleen, mutta en tiedä onko se vain "herkunhimoa", vai oikeaa nälkää. Tekemääni wokkia jäi, sitä on edelleen jääkaapissa, mutta olen antanut itselleni ruoka-ajat joita noudatan. Tai yritän ainakin.

Olen ylpeä itsestäni. Päivää on kuitenkin vielä jäljellä monta monta tuntia, joten en huokaise vielä helpotuksesta. Iltaisin olen saanut pahimmat ahmimiskohtaukseni, joten täytyy nyt keksiä jotain muuta ajateltavaa loppupäiväksi.

K lähetti juuri äsken viestin. En ole jaksanut nimittäin olla ihmisten ilmoilla (tai netissäkään näkyvillä) päiväkausiin ja hänen kanssaan olen kuitenkin eniten aikaa viettänyt nyt uuteen kaupunkiin muutettuani. Hän on itseasiassa ainut ihminen, joka on nähnyt ahmimistani vierestä ja on aika hyvin perillä asiasta. Ainakin nyt, kun sanoi tuossa viestissä olevansa todella huolissaan luettuaan BED:istä juttuja. Ehkä hän viimein tajusi miten pahana se mulla on.

Kysyi vielä lopuksi, ettenkö kuitenkin harkitsisi terapiaa.. En halua. Haluan ensin yrittää selvitä tästä kuiville omin avuin.

Blogi sai räväkän ulkoasun, toivottavasti ette sokaistu väreistä :D I like it!

2 kommenttia:

Aaamu kirjoitti...

Mä kävin terapiassa mut se jäi kesken muuton (toiseen kaupunkiin), töiden yms takia.En tiiä hyödyttikö se...varmaan, mut se aukas pahoja haavoja jotka sitten jäi auki ku terapia loppu kun seinään.

Olihan se itsestäkin kiinni, mut en vaan jaksanu hakea hoitoa, enkä jaksa. Ylipainoista BEDiä sairastavaa ei oteta vakavasti ennenku painoindeksi on joku 40. Se vaan on karu totuus. Sitä ennen vaan käsketään syömään vähemmän ja liikkuu enemmän.

Ulkoasu on hieno ja pirtee:) Mulla meni kans kivasti syömisen suhteen. Basilikakanaa noin 150g ja 5% kermaan kermaperunoita noin 200g ja zerocokista, 2 palaa sekaleipää homejuustolla. 1 viili. Ihan jees. Illalla teki mieli ahmia mut onneks ei ollu mitään, leipääkään ei olis ollu ku pari palaa niin en onneksi langennut.

keltakissa kirjoitti...

Aaamu: Kurja kuulla, että sulla jäi se kesken :/ Mun piti paniikkihäiriön takia käydä muutaman kerran terapeutin juttusilla. (Tosin se oli muistaakseni erikoissairaanhoitaja) Mut mullakin jäi kesken se. En yhtenä päivänä vaan jaksanu mennä, eikä perästä soitettu.

Mietin eilen, että pitäisikö sittenkin mennä jonnekin taas juttelemaan asiasta. Pyytämään neuvoja "suuremmilta tahoilta".
En oikeen tiedä edes minne menisin, keneen ottaisin yhteyttä? En halua, että jotkut tutut saisivat tietää. Tiedän, että se on tyhmää ajatella niin. En voi sille, mitään.

Sinnittelen vielä yksin (onneksi en enää niin yksin! :)) tämän asian kanssa. Kiva kun tykkäsit ulkoasusta! <3 Sulla oli hyvät ruoat. Viiliä tekis kyllä nyt mieli!

- keltakissa