Grreat.. Vitun mahtavaa kun on hereillä klo 3 yöllä, miettien miten olla ahmimatta. Nyt, huomenna.. tai jatkossa. Onneksi kaupat ei oo auki öisin.. =)
Tänään siis oli se pienimuotoinen ahmimispäivä.. Eli sipsipussi ja suklaalevy, mutta koska päätin viikonlopun aikana lopettaa tämän paskan, aloittaa projektin "terveellinen ruokavalio ja kroppa kesäkuntoon 2010", niin fiilis ei ole mikään kovin hyvä. Olen kyllä niin tottunut tähän "FAIL"- fiilikseen, että en jaksa enää edes kovin murehtia sitä.
En haluaisi olla taas yksi niistä blogaajista, jotka toistuvasti kirjoittavat "epäonnistuin".. Tiedän, että tulen varmasti kokemaan takapakkeja itsekin.. Mutta.. Onko se väärä asenne? Kun tiedän että "en pysty lopettamaan ahmimista, mutta jospa nyt yritän kuitenkin".. Kun onhan se pelkkä laihduttaminen hieman eri asia, kuin että jos sairastaa BED:iä ja pyrkii siitä eroon, eikös? Koska luulen, että laihdun jo pelkästään sillä että lopetan tuon päivittäisen herkuttelun.
Huhhuh, on tämä aikamoista.. Miten aion jatkaa? En tiedä..
Olenko edes 100% itse mukana tässä hommassa? Tuntuu kuin mussa olis 2 eri puolta. Se toinen sanoo, että NYT loppui se hullu mättö! Rahat menee turhaan kalorimössöön, painat kohta varmasti 60 kiloa, tuolla menolla hampaatki putoaa suusta ja seuraavaksi ostat kahta kokoa suurempia farkkuja...ONKO sitten kivaa?
Mut se toinen sanoo että: älä välitä, syö vaan. Ei se 50 kg oo liian paljon.. Ja onhan se IHANAA ku saa herkutella, ei sun tarvi laihtua, jos vähän kiinteydyt vaan...ethän sä halua anoreksiaa, ethän?...
Mut se toinen sanoo että: älä välitä, syö vaan. Ei se 50 kg oo liian paljon.. Ja onhan se IHANAA ku saa herkutella, ei sun tarvi laihtua, jos vähän kiinteydyt vaan...ethän sä halua anoreksiaa, ethän?...
What the fuck? En tiiä enää kumpaa uskon. Tää on kamalaa.. Kirjotan aamulla lisää fiiliksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti