Hello how are you?

Olin miettinyt blogin perustamista jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt sain sen aikaiseksi! Jospa tämä nyt motivoisi vihdoinkin tarpeeksi, että saisin itseäni niskasta kiinni ja lopettaisin sen järjettömän syömisen. En vain voi sille mitään, että saan niin mahtavan fiiliksen syödessäni herkkuja ja olen jäänyt pahasti koukkuun siihen fiilikseen. Mutta huoh! Turhia kaloreita, turhia itsetuhoisia ajatuksia (ja tekoja) ahmimisien jälkeen.

Eräs kaverini, joka tietää sairaudestani, pyysi minua menemään ravitsemusterapeutille. Mutta en näe siitä hyötyä itselleni.. Tiedän miten pitäisi syödä terveellisesti. Pitäisi syödä usein, pieniä annoksia normaalia kotiruokaa. Olen lukenut paljon terveellisestä ruokavaliosta! Olen vain erittäin laiska kokkaamaan yhtään mitään. Lisäksi rahani ovat jatkuvasti lopussa, koska käyn maksullista koulua, eivätkä tuet tahdo riittää. RUOKA on kallista... Koulussa odottaa valmis ruoka, mutta olen alkanut pelkäämään kouluruokailuakin, koska en pysty kontrolloimaan enää syömistäni. Hävettää syödä niin paljon. En tule enää kylläiseksi normaalikokoisista annoksista. Herkkuja on vielä saatava jälkkäriksi..

Olen ainakin 5 kertaa joulun jälkeen päättänyt lopettaa herkuttelut. Tehnyt PÄÄTÖKSEN. Olen ollut ties minkälaisella lakolla, välillä karkkilakossa, välillä sipsilakossa. Välillä olen muka päättänyt, että saan syödä vaan kerran viikossa herkkuja. Mikään ei ole toiminut. Minulla on maailman huonoin itsekuri ja olen sortunut jo seuraavana päivänä.. what a loser..

Perjantai meni juhlien aika rankasti, mutta IHME, että en sortunut illalla, enkä lauantaina ostamaan mitään pizzaa tai muutakaan mättöä. Silloin päätin, että NYT, vihdoinkin se on loppu.. Katsoin peilistä vatsaani. Se näytti ihan siedettävältä. Ei enää hirveää jalkapalloa. Ihanaa.. "tästä on hyvä aloittaa". Kerroin kaverilleni (jolle olen kertonut sairastavani), sanotaan tätä nyt vaikka K:ksi, että koko loman yritän syödä normaalisti, terveellisesti. Liikkua ja muuta. Hän oli iloinen ja tsemppasi ja toivoi, että nyt onnistuisin. No, niin toivoin minäkin...

Koko sunnuntaipäivä meni mahtavasti. Kävin kävelylläkin ja sain syötyä normaalisti, eikä mitään ongelmaa. Sitten illalla päätin PALKITA itseni pienellä karkkipussilla, (??!!) ihan vain pieni karkkipussi, koska en ollut ahminut mitään koko viikonloppuna.

WHAT mitä ihmettä? Tiesin, että olen toiminut noin ennenkin.. Mutta en estänyt itseäni. Joten siitä se taas lähti, karkkipussi meni ja tänään PÄÄTIN aamulla että käyn ostamassa sipsiä, mutta en syö mitään muuta koko päivänä =).. mutta ostin myös suklaalevyn. (voin sanoa, että sipsit ja suklaa sopivat erittäin hyvin yhteen!)..........

Sipsien ja suklaan jälkeen olo oli ihanan raukea, mutta taas iski ihan järkyttävä vitutus. Olin epäonnistunut TAAS! Olin nukahtanutkin ahmimisen päätteeksi ja puhelin oli täynnä viestejä herättyäni illalla. Siitä seurasi selittelyjä kavereille, itseinhoa, itsetuhoa ja ensimmäistä kertaa ajattelin että "aivan sama.. en jaksa enää välittää".. Pahin on se, että koska en ole ylipainoinen, se rohkaisee "syömään vielä yhden", koska "enhän mä ole lihava!".

Havahduin jossain vaiheessa, että EI. Että en ole vielä aivan hirvittävässä jamassa painoni kanssa... Mutta jos tätä menoa jatkuu, OLEN vuoden päästä. Ja terveys tässä myös menee. Suvussani on diabetestä.

Huoh mitä avautumista, mutta kiva jos joku jaksaa lukea :) Mites muut BED:iläiset? Kuulostaako tutulta?