Kun rakastaa syömistä liikaa

Sori pieni tauko, päätin tietoisesti pysytellä viikon erossa koko "laihdutus" ja yms. jutuista. Kokeilin linjaa "ostan kaapit täyteen ruokaa, jos sitä ei sitten viitsis / tarttis syödä koko ajan, kun tottuu että sitä on aina saatavilla". Noh, toimiko? Ei. Tajusin olevani koko ajan miettimässä, että voisiko taas syödä. Ajattelin, että se on vain normiruokaa, saan syödä jos mulla on nälkä. No söin... Ihan liikaa ja kauheita määriä (myös koulussa). Karkkia, tai herkkuja en oo ostellu (paria jätskiä lukuunottamatta) koko viikolla, mistä oon ylpeä.. Mutta se ruoka. Jos en herkkuja saa, niin syön sitten ihan tajuttomasti taas sitä ruokaa..

Ostin pitkästä aikaa (keskiviikkona) leipää. Ihanaa tuoretta ruisleipää. Ja voipaketin.. En oo leivälle laitettavaa voita siis ostanu joulun jälkeen, koska en oo uskaltanu ostaa leipää ahmimisen pelossa. Tein myös salaattia ison kulhollisen. Ajattelin, että saan syödä ainakin salaattia niin paljon, että olen sitten vaikka ähkyssä. Se ei sentään lihota, niinku sipsit. Mutta kun se salaatti ja 2 leipää ei riittäny. Söin ainakin 8 ruisleipäpalaa vielä sen salaatin lisäksi ja huhhuh, että oli vaikea alkaa nukkumaan illalla, nimittäin olin vieläkin NIIN vitun täynnä.. Ei pystyny nukkuun ku selällään.

On se nyt kumma, että vaikka päätän aamulla, että tänään en vedä övereitä, niin silti huomaan olevani taas kaapilla ottamassa "vielä yhden", vaikka maha on räjähtämäisillään. Itsekuri on niin surkea.. Tai en tiedä onko se sitäkään. En ajattele oikeen mitään sillä hetkellä, ku syön lisää. Se on ihan kauhea tilanne. Fiilis. Tiedostaa jotenkin, että nyt pitäis lopettaa tai pitää tauko, että alkais tuntemaan, onko täynnä vai ei. Mut ei halua edes pitää sitä taukoa.. Kun ruoka on niin ihanaa...

Voisin vaan syödä koko ajan. Oikeasti. Mun äiti on aika lihava, se on siis jo päälle 60 v. ja se on ollu koko mun ikäni hieman ylipainoinen. Se on sanonu, että sitä ei haittaa se. Se on onnellinen semmoisena. Onhan se nyt naimisissa, ollut ties miten kauan ja lapset saatu ja elämä kaikin puolin kohdillaan. Tavallaan odotan jo sitä, että ei tarvitsisi olla niin hirveitä paineita ulkonäöstä. Olis jo vanha... Sais syödä sen karkkipussin ilman paniikkia lihomisesta. Koska tässä iässä ulkonäöllä- ja muodolla ON väliä! Ainakin, kun on sinkku ja tietää sen, että laihoista tykätään enemmän. Niillä on enemmän vientiä. Ei aina tietenkään, mutta mulle on vaan nyt iskostunut se ajatus, että olin paljon parempi, iloisempi, viehättävämpi kun painoin 10 kiloa vähemmän. Näytin kuvissakin paremmalta.

Huoh. Kamalaa valitusta. Anteeksi :c Voitte vaan arvata, että mun paino EI oo tippunu. Itse asiassa sitä on tullu lisää.. 50.9 näyttää tällä hetkellä vaaka. Hurraa hei..

Tuo "kokeilu" ei ollu hyvä idea.. En oo vieläkään oppinu syömään oikeen. Pakko jatkaa kaappien tyhjänä pitämistä ja käydä ostamassa joka päivä vaan päivän (pieni) ruoka-annos. Ajattelin kokeilla nyt vaihteeksi salaattilinjaa. Semmosta tälläkertaa. Toivottavasti ens postaus olis iloisempi.