Unikuvia uudesta elämästä

On yö. Näen unia. Mahtavia unia, joissa seikkailen erään henkilön kanssa metsässä. Juostaan kilpaa, heittäydytään nurmelle, kutitetaan toisiamme ja nauretaan antaumuksella. Jäämme makaamaan pehmeään maahan, toisiamme silmiin tuijottaen. On kesä. On lämmin. Uni jatkuu....

Herään. Aurinko paistaa ikkunasta suoraan sänkyyni. Tiedän, että on kello on vielä vähän, joten vedän peiton pääni yli ja jatkan unta.

Uni ei jatku. Pyörin sängyssä ja pelkään heräämistä. Ylös nousemista. Arjen aloittamista.

Syömistä.

(Day 2. Aamu)

Heräsin siis yhdeksältä. Ihan liian aikaisin, koska on loma ja nyt pitäis nukkua! On paljon pienempi todennäköisyys selvitä päivästä ahmimatta, jos nukkuu vaikkapa yhteen asti päivällä, kuin että herää yhdeksältä aamulla. Kun nukkuu, ei syö.

Aloitin aamun vihreällä teellä. Ihan siis kunnon vihreää teetä, ei mitään markettilitkuja ;) Ei kai niissäkään vikaa ole, olen vaan niin tykästynyt näihin aitoihin japanilaisiin. Ne on jotenkin tujumpia. Paino on vihdoinkin pudonnut alle 50 kg! (49,7) Johtuu varmasti ihan siitä, että en ole ahminut nyt pariin päivään. Pahin turvotuskin on poissa. Jes!

Mä en voi nyt pilata tätä! Tunti kerrallaan tässä sinnitellään. Mutta mulla on rahat loppu.. En tiedä miten toteutan tuota terveellistä normaaliruoan syömistä tällä menolla.. Pakastimessa on 2 pussia hernemaissipaprikaa ja puoli pussia katkarapuja. Jääkaapissa vitusti kaikkia kastikkeita; soijakastiketta, chilikastikkeita, tabascoa, pestokastiketta jne. Vain niitä.. Kaapissa on sitten riisiä 2 pakettia, joten noilla mennään. K muuten kerran kysyi, että onkohan mulla elämänarvot ihan kohillaan, kun en raaski ostaa kanaa tai lihaa ylipäätään ikinä (se on kallista! ja syön yleensä koulussa, joten en jaksais enää kotona laittaa isompaa ruokaa), mutta sitten viiniä kyllä ostan, tai sikana herkkuja. Noh, hän ei tiennyt tuolloin vielä BED:istäni. Ja myönnän, että välillä viihteelle on pakko päästä, oli rahatilanne mikä oli. Säälittävää? Ehkä.

Mulla ei ole edelleenkään mitään fiiliksiä lähteä ulos, tai minnekään... Nähdä kavereita, tehdä yhtään mitään muuta kuin katsella jotain sarjoja koneelta. Tosin yleensä pahimmat herkuttelut on laukaissut juuri nuo leffa-ja sarjahetket. Kun on niin tottunut, että silloin KUULUU mussuttaa jotain! Yritän siitä pahasta tavasta nyt eroon.

Kävin muuten tuossa kuukausi sitten treffeillä mukavan miehen kanssa, jonka olin tuntenut jo jonkin aikaa kavereiden kautta. Sain silloin jo ihan kauheita nolouskohtauksia, kun tilasin leivokset ja sun muut kahvilassa, kun toinen otti vain kahvin. Olisin halunnut lähteä ennemminkin syömään hänen kanssaan, mutta hän: "olen jo syönyt tänään, jospa mentäisiin vain kahville". Että hävetti.. No, olinhan minäkin syönyt, mutta vieläkin teki mieli... Kahvilassa mietin VAIN sitä hetkeä, että pääsisin kotiin SYÖMÄÄN sen vitun mahani täyteen sitä mitä ikinä kaapeista (ja lopulta kaupasta) löytyy!

Treffit meni hyvin lopulta, (eli en lähtenyt kesken kaiken pois ahmimaan..) mutta enempää juttua ei tullut. En vain kiinnostunut tarpeeksi. Tai niin ainakin väitin ja edelleen väitän itselleni. Mutta nyt on tullut semmosia ajatuksia mieleen, että en tiedä pystyisinkö edes seurustelemaan. Puhumattakaan asumisesta jonkun kanssa! En tiedä pystynkö enää ikinä elämään semmosessa paikassa, missä kaapeissa on aina paljon ruokaa. Alan vasta nyt tajuamaan, miten paha juttu tämä on ja miten vaikea tästä on parantua.

Päivä kerrallaan..

Tässä tulee tämän päivän tavoite:

1. Käyn vähintään vartin kävelyllä [ ] (se sukulaisille kävely ei tosiaankaan kestänyt varttia)

2. Syön terveellisesti [ ] (muuten söin terveellisesti, mutta illan repsahdus pilasi kaiken :/ )