Oksettavaa
Mietin, että kehtaanko ottaa toisen. Pyörin siinä hetkisen taas aivot offilla ja laput silmillä. Katsoin vauhkona ympärilleni, näkisikö joku. Havahduin taas, mitä olen tekemässä. Lähdin kävelemään hedelmäosastolle, jotta saisin muuta ajeltavaa. Katselin siinä hetken mandariineja.. Nääh.. liian kovia. Kovat on väkeviä. Viinirypäleitä söin eilen (rasiallisen) ja omenat lähinnä ällötti, koska olen jo ihan kyllästynyt niihin. Sieltä ei löytynyt mitään terveellistä, mitä olisin kelpuuttanut himon tyydyttäjäksi.. Jatkoin matkaa.
Tuli sitten taas se hirvittävä "en kestä jos en saa suklaata ISOA annosta" - olo. Sitä himoa ei voi mitenkään vastustaa! Se on ihan kamalaa.. Otin ensimmäisen suklaalevyn mikä käteen tarttui ja autossa kaivoin sen laukusta ja aloin syömään. Ai vitsi sitä nautintoa. Mitäkö äiti sanoi? Pelkästään, että "Etkai sä sitten kokonaan syö sitä?" Sanoin vaan, että "En, jos sä syöt siitä osan nyt". Se ei edes ihmetellyt.. Ei moittinut. Ei mitään vaikka söin sen sitten melkeen kokonaan yksin.
Eilen karkkia ja suklaata. Tänään suklaata ja pizzaa. Ja missäs se lenkki? Ulkona sataa vettä.. Eli tuskin tulen sinne menemään. :( Maha on taas niin piukeana (jouduin jo housuista aukaisemaan napin ja vetskarin, että pystyn kunnolla istumaan tässä), kun söin äsken toisen palan sitä pizzaa, hiukoi nimittäin hieman. =)))) Ei hemmetti olen heikko! Edelleenkään en ole ahminut siihen malliin, mitä kämpillä, mutta ei tämä hyvältäkään tunnu. Sortua edelleen joka päivä suklaamössöihin ja pizzaan. Kaiken lisäksi haluaisin käydä vaa'alla. Kohta mennyt viikko, enkä ole laihtunut varmana edes puolta kiloa.. Hahah! En tällä menolla.
Täällä kotikotona on vaan tosi vanha vaaka, enkä luota siihen. Haluan omalle vaa'alleni.. Huomenna pääsen, sillä lähden aamulla seitsemän aikaan bussilla takaisin kämpille.
Mitä teen? Jos yhden ottaminen ei ikinä riitä? On heti pakko saada lisää. Onko mun siis pakko lopettaa kaikki herkut kokonaan :(
Eilen karkkia ja suklaata. Tänään suklaata ja pizzaa. Ja missäs se lenkki? Ulkona sataa vettä.. Eli tuskin tulen sinne menemään. :( Maha on taas niin piukeana (jouduin jo housuista aukaisemaan napin ja vetskarin, että pystyn kunnolla istumaan tässä), kun söin äsken toisen palan sitä pizzaa, hiukoi nimittäin hieman. =)))) Ei hemmetti olen heikko! Edelleenkään en ole ahminut siihen malliin, mitä kämpillä, mutta ei tämä hyvältäkään tunnu. Sortua edelleen joka päivä suklaamössöihin ja pizzaan. Kaiken lisäksi haluaisin käydä vaa'alla. Kohta mennyt viikko, enkä ole laihtunut varmana edes puolta kiloa.. Hahah! En tällä menolla.
Täällä kotikotona on vaan tosi vanha vaaka, enkä luota siihen. Haluan omalle vaa'alleni.. Huomenna pääsen, sillä lähden aamulla seitsemän aikaan bussilla takaisin kämpille.
Mitä teen? Jos yhden ottaminen ei ikinä riitä? On heti pakko saada lisää. Onko mun siis pakko lopettaa kaikki herkut kokonaan :(
5 kommenttia:
ymmärrän,että sua varmasti ahdistaa nyt kamalasti. Mutta kannattaa vain ottaa opiksi tuosta kerrasta ja miettiä miten teet ensi kerralla samanlaisessa tilanteessa. Jossakin sanottiin, että repsahdukset ovat oppimistilanteita, repsahdukset kuuluu elämään ja Patrik Borgin sanoin: MYÖS HERKUT KUULUVAT LAIHDUTTAJAN ELÄMÄÄN,KOSKA KUKAAN IHMINEN EI HALUA ELÄÄ LOPPUELÄMÄÄNSÄ ILMAN HERKKUA. Mä suosittelen sulle lämpimästi tutustumista Kiloklubiin,kannattaa ehdottomasti liittyä tohon MAHTAVAAN menetelmään! Itse olen ollut siinä jo yli puoli vuotta,ja suhde ruokaani on parantunut merkittävästi ja kilot tippunut! :)Tsemppii!!! :)
ymmärrän,että sua varmasti ahdistaa nyt kamalasti. Mutta kannattaa vain ottaa opiksi tuosta kerrasta ja miettiä miten teet ensi kerralla samanlaisessa tilanteessa. Jossakin sanottiin, että repsahdukset ovat oppimistilanteita, repsahdukset kuuluu elämään ja Patrik Borgin sanoin: MYÖS HERKUT KUULUVAT LAIHDUTTAJAN ELÄMÄÄN,KOSKA KUKAAN IHMINEN EI HALUA ELÄÄ LOPPUELÄMÄÄNSÄ ILMAN HERKKUA. Mä suosittelen sulle lämpimästi tutustumista Kiloklubiin,kannattaa ehdottomasti liittyä tohon MAHTAVAAN menetelmään! Itse olen ollut siinä jo yli puoli vuotta,ja suhde ruokaani on parantunut merkittävästi ja kilot tippunut! :)Tsemppii!!! :)
Anonyymi: Kiitos viestistäsi! Se oli kannustava! Oon ehdottomasti myös sitä mieltä että herkut kuuluvat elämään, enkä halua niistä kokonaan eroon. En vaan tiedä miten pysyä siinä yhdessä karkkipäivässä. En ees tiedä ketään, kellä olis vain joku tietty karkkipäivä! ja se vituttaa, koska miks sitten MULLA pitäis olla? No, tiedän että mulla ehkä on pakko olla vain se yksi päivä, koska muuten menee siihen päivittäiseen herkutteluun..
Mua ohjaa aivan joku outo voima, kun sorrun herkkuihin (tai muuhun ylensyöntiin). En pysty mitenkään estään itteäni. Se kuulostaa hullulta, mutta olen kuullut joidenkin muidenkin sanovan samaa. Pitääkin alkaa oikeen kunnolla pohtimaan, mitä teen ens kerralla kun herkkuhimot iskee päälle. Any ideas?
Voisin muuten tutustua tuohon kiloklubiin. Kiitti vinkistä :)
joo herkut kuuluu elämään, mutta ei nyt...ei minusta silloin kun ne aiheuttavat elämälle huomattavia sosiaalisia ja henkisiä sekä fyysisiä ongelmia.... Musta ahmimishäiriö on verrattavissa alkoholismiin tietyllä tapaa...ainakin itse huomasin sen, että vaikka viime kesänä jo luulin et tää sairaus on takana se tän vuoden puolella tulla tupsahti uudelleen ja riistäyty käsistä...toi tilanne on niin tuttu mistä sä puhuit....yritä nyt unohtaa se herkkujen syömisen lopettaminen ja laihtuminen yhtäaikaa....valitse niin et yrität päästä irti ahmimisesta, mutta normaalia ruokaa saat syödä niin paljon kun jaksat...vierota ensin itsesi siitä sokerista....
Jaksamisia...
-saana-
-saana-: Oon kyllä siinä täysin samaa mieltä, että alkoholismiin tää on verrattavissa. Vaikka hetken olis "kuivilla", niin vanhoihin tapoihin on tosi helppo palata huomaamatta.
Juu tärkein nyt on se, että en enää sortuis ahmimiseen. Oonkin nyt opetellu tavaksi kokkailla kunnon aterian kotonakin. (Koulussa tulee päivisin syötyä iso annos ja sen takia en oo viitsinyt enää kotona laittaa ruokaa. siks kai ne herkut on tullu kuvioihin, ku ne on helppoa ja nopeaa syötävää).
Nyt kun oon tosiaan alkanu liikkumaan, niin totta kai toivon laihtuvani myös. En tietenkään nopeasti, tarkoitus olis saada kesään mennessä edes muutama kilo pois. Aikarajaa en oo itelleni sen tarkemmin asettanu :)
- keltakissa
Lähetä kommentti